Helsingin kaupungintaloon pääsee nyt sisään suoraan Sofiankadulta. Tapausta juhlistamassa oli tänään myös konsultti toimistoineen. Kakkua oli varattu seitsemälle sadalle ja kahvia myös. Me olimme varanneet rohkaisuryyppyjä vain kolme litraa, mutta se riitti juuri sopivasti, loput pullonpohjista hörpättäköön vaikka itsenäisyyspäivän juhlistuksissa!

Talven tullen moni haaveilee jo keväästä. Ja uusiin ihmisiin tutustumisista. Tänään hyödynnettiin myös joulun tulo ja virallisena konsultointipaikkana toiminut kaupungintalo; niinpä usea konsultin asiakas pääsi jakamaan myös mieltä piristäneen asian kirjeen muodossa, ja lähettämään sen suoraan jollekin haluamalleen kaupungin työntekijälle. Assistentin pyörittämästä kirjepajasta taisi lähteä tervehdyksiä paitsi kaupungin johdolle, myös ylipuutarhurille ja rehtorille.

Auto hyrrää nätisti kahden uuden akun voimin, kun lähdemme assistentin kanssa ajelemaan aamusumussa kohti Turkua. Seitsemän aikaan kaupunki kuorsaa vielä syvässä unessa eikä moottoritielläkään näy vastaantulijoita. Aamuaurinko saa nousta tietä rytmittävien kallioleikkausten välistä rauhassa. Kello kahdeksalta peltojen laitoja kuorruttanut usva on jo karannut muualle.

Toimiston avaamme kello kymmenen Aurajoen rantaan. Meneillään on yleinen tussienetsintäoperaatio (minne ne kynät aina katoavatkaan?) kun saamme ensimmäisen asiakkaan, isän ja vauvan (3kk). Kun paikalle ehtii vielä äitikin, saadaan aikaiseksi oikein kunnon perhekonsultaatio. Pussiin lähtee pähkinöitä Vanhan hautausmaan oraville, sissipuutarhurin tulppaanipaketti sekä aktiivisen eksymisen tehtäväkortti.

Päivä jatkuu touhukkaana. Asiakkaista löytyy vanhoja tuttavia ja uusia vieraita, jonotusnumerot taitavat kivuta välillä yli kymmenen, ja assistenttikin tekee pari pikakonsultaatioita drive in -periaatteella. Toimittajan saapuessa paikalle meno muistuttaa jo meheviä markkinoita. Tehtäväpusseihin pakataan sorsabalettia ja pilvipsykoanalyysia. Pari asiakasta lähetetään tutkimaan Koroistenniemen vanhoja piispanraunioita, muutama pääsee kokeilemaan bussibingoa lähiölinjoille. Tänään syntyy myös pari erittäin kiinnostavaa uutta ohjekombinaatiota, kuten ohjeet korttelirunometodilla (mansikkamehun avulla) toteutettavaan joulutervehdykseen Aurajoen jäälle.

Kaiken kaikkiaan päivä on jälleen kerran, ohi hujauksessa. Megafonin mukanaolo on säästänyt ääntä (joessa ajettavien kilpa-ajojen aikaan), rohkaisuryyppyihin käytetyt simat on juotu ja pari kynää on kulutettu loppuun. Päivän viimeiset asiakkaat, kaksi kaverusta, ovat tulleet paikalle kuulema äitinsä suosituksista johtuen. Mukaan pakataan lähiöbingo ja summamutikkakroketti. Sen jälkeen kasataan toimisto ja päästään vielä yhden yllätyksen äärelle, kun yllätyshuoltojoukko, assistentin ystävä, saapuu hyvästelemään muffinssien ja mehupurkkien kanssa. Niillä eväillä on hyvä ajaa kotiin. Kiitos jälleen kerran turkulaiset, te ootte mul melkist kaikkest armaipi!

*******

Lomaltapaluu on kuulema juuri sitä aikaa, milloin sattuu ja tapahtuu. Konsultin lomaltapaluu ei eronnut tästä hypoteesista. Ensin tilttasi kamera ja sen jälkeen auto. Kello 14:15 joku ohikulkija saattoi huomata Helsingin Torkkelinmäellä kaksi korkokenkäistä naista, jotka yrittivät kiihkeästi pysäyttää viereisellä kaistalla ajavia autoja.

Lopulta tärppäsi: kukaan vierelle pysähtyneistä ei kylläkään onnistunut sysäämään väsähtänyttä auton akkua käyntiin, mutta sen sijaan saimme jännittävän kuorma-autokyydin Rautatieasemalle koko toimistokalustus mukana (neljä tuolia, pöytä, matot sekä arkistohyllykköjä.

Ruuhka-aikaan tapahtuvaa konsultaatiota ei oikein koskaan osaa ennakoida. Välillä tuntuu siltä että jonoa on jokaiseen suuntaan, välillä saattaa kulua muutamakin minuutti hiljaisemmissa merkeissä. Tänään Onnelliset kaupungit -tapahtuman konsultaatiossa oli vain yksi hiljainen hetki: minuutti ennen toimiston aukeamista:

Erityisissä olosuhteissa alkanut päivä jatkui erityislaatuisena. Päivän ensimmäinen asiakas oli vanha tuttava, joka on tutustunut toimistoon paitsi Helsingissä, välillä myös Turussa. Sarjakortissa leimoja on jo kolme kappaletta.

Entäs sitten muut asiakkaat? Haluaisin sanoa teille kaikille kiitos. Kiitos hienoista keskusteluista, innosta, mielipiteistä ja muistoista. Herkullisia dialogisteja harvoin tapaa samana päivänä näin monta! Toimiston takaisin kuljettanut taksikuskikin kuului erityislaatuisten henkilöiden sarjaan. Kiitos!

Uusi kokemus: oman sambakoulun perustaminen Helsinkiviikkojen Sambakulkueeseen.

Kun kaupungin tuotantotoimisto aikoinaan asiaa ehdotti, täytyy myöntää, epäröin yli yön: minkälaista sambaa konsultin koulu, joka koostuisi tuntemattomista kanssakaupunkilaisista, voisi ylipäänsä tanssia?

Muutaman päivän pyörittelyn jälkeen ajatus selkeni ja kehitimme sambaan tärkeät ja arkea nyrjäyttävät moovit. Mukaan löytyi myös kaksi upeaa assistenttia sekä muusikkoa (meriitteinä mm. kahden nokkahuilun soittaminen nenällä).

Perusperiaatteena konsultin sambaryhmässä oli arjen nyrjäyttäminen ja toisintoistaminen. Menopeleinä toimivat kolme täyteen lastattua kottikärryä. Alla vielä lyhyt synopsis konsultin sambakoulun koreografiat muodostavista liikkeistä:

Liike 1: Lämminhenkinen tervehdys (jossa kätellään ja tervehditään henkilökohtaisesti mahdollisimman moni yleisöstä. Kuvissa moovin harjoittelua.)

Liike 2: Muistojen jakaminen (jossa välitetään tuntemattomilta kaupunkilaisilta kerätyt kirjeet eteenpäin toisille kanssakaupunkilaisille yleisön sekaan)

Liike 3: Elämän salliminen (jossa liikennevalotolppiin kiinnitetään vaihtoehtoiset sallimuskyltit, mm. seuraavat):

Liike 4: Onnen arpajaiset (jossa jaetaan konsulttitiimin leipomat onnenkeksit, sisältönään mm. seuraavat ennustukset):

• Etelänmatkalle pääset kun suljet silmäsi lämpölampun alla.
• Loton oikea rivi muodostuu seuraavista numeroista: etunimesi kirjanten lukumäärä, ovikoodisi yhteenlaskettu summa, syntymäkuukautesi, asuntosi numero, mattojesi lukumäärä, kengännumerosi puolitettuna sekä viimeinen luku puhelinnumerostasi.
• Oikea vastaus mieltä askarruttavaan kysymykseesi löytyy lempikirjasi sivulta 47, lauseesta 15.
• Jakamalla ikävuotesi kahtia, saat askelmäärän, jonka päästä löytyy merkittävä oivallus.
• Olet kiva. Rakkaus voi joskus olla epäreilua.
• Sielunkumppanisi löytyy jättämällä yhteystietosi kirjastoon, lempikirjasi väliin.
• Onni löytyy harhailemalla päivän lempiväriäsi seuraten.
• Seuraavan kahvikuppisi maitoloraus muodostaa sen saaren ääriviivat, jolle sinun tulisi matkustaa.
• Toistamalla toisin pääset asioissa eteenpäin.
• Ota käsi käteen ja huomaa mitä tapahtuu.

Liike 5: Linnunlaulun istutus (jossa istutetaan 300 kpl erivärisiä origamilintuja ratikkapysäkin kaiteisiin ja rakennustyömaiden aitoihin)

Liike 6: Henkilökohtaisen aarteen jakaminen (jossa kukin osallistuja antaa kotoaan tuomansa, merkittävän aarteen haluamalleen yleisön jäsenelle)

Liike 7: Lukupiiri (jossa kukin osallistuja lukee kappaleen lempikirjastaan valitsemalleen yleisön jäsenelle)

Liike 8: Loppukiri (jossa kuljetaan niin hitaasti, ettei kukaan huomaa kulkueen etenemistä)

Yllätysliikkeenä nähtiin vielä terveiset Rio de Janeiroon, jotka toteutettiin polaroidkameran, yleisön sekä heliumilmapallon avulla.

Kiitos kaikille osallistumisesta! Olipa hauska päivä!

Ps. Laitan jossain vaiheessa konsultin kyltit ladattavaan muotoon; niitä saa vapaasti levittää paikkoihin, jotka kehoitusta tarvitsevat.

Palasihan se kesä sittenkin. Helsinkipäivän sää on aurinkoinen ja leppoisa, kun toimisto parkkeerataan Esplanadille Runebergin patsaan ja SPR:n veripalveluteltan viereen.

Hellepäivänä rohkaisuryypyistä ollaan erityisen kiinnostuneita. Ja niistä uusista tuttavuuksista. Laskin jossain välissä, että kirjaston kirjojen väliin sijoiteltavia post it-lappuja lähti vähintään kahteentoista pakettiin, ja kyllä vain, isoina nippuina. Olkaapa siis valppaina hyllyjen välissä: ainakin keskustan kirjastojen kirjoista voi lähiaikoina löytyä useampikin viesti tuntemattomalle kanssakaupunkilaiselle.

Stereotypiat ja asuinpaikkaerot näkyvät näin erikoispäivinä erittäin selvästi. Vaikka aamupäivän konsultointipaikan, Esplanadin, ja iltapäivän konsultointipaikan, Vuosaaren fyysinen etäisyys on alle 20 kilometriä, on etäisyys havaittavavissa yllättävällä tavalla ihmisten asenteissa. Ensimmäisen puolen tunnin tunnelma Vuosaaressa tuntui samalta kuin ensimmäistä kertaa Turussa vieraillessa: ilmapiiriä voisi luonnehtia epäileväksi mutta uteliaaksi. Esplanadilla konsultointi puolestaan ruuhkautui iloisista, avoimista ja kovaan ääneen nauravista kaupunkilaisista.

Konsultoinnissa kohtaa melkoisen määrän erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä. Kesän tullen keskustelut tuntuvat syvenevän entisestään. Välillä puhutaan edesmenneestä koirasta, välillä elämän vaikeuksista ja välillä onnekkaista sattumista. Olen kiitollinen jokaisesta kohtaamisesta, mutta tänään minuun teki erityisen vaikutuksen eräs, liki 80-vuotiaana tiedettä tekevä rouva. Minkähänlainen konsultin vastaanotto voisi olla vuonna viidenkymmenen vuoden kuluttua, vuonna 2059? Ja millainen konsultti tehtäväarsenaaleineen silloin on? (Ehkä tiimi on siinä vaiheessa jo levittäytynyt karavaanin mittoihin.)

Emme ole törmänneet muuten pitkään agressiivisuuteen, mutta tänään sekin muistutti olemassaolostaan.
Eniten konsultin vastaanottoa lähestyvissä, vihamielisissä ihmisissä minua hämmentää se, että yksikään ei ehdi ottaa selvää, mistä asiassa (konsultoinnissa) on kyse, vaan viha kihahtaa päälle silloin, kun selviää konsultin toiminnan olevan ilmaista, luovuuteen, arjen löytöretkeilyyn, läsnäoloon ja yleisen ilon jakamiseen keskittyvä hanke.
Se, että epäusko maailmaan ja hyvien asioiden olemassaoloon aiheuttaa niin voimakkaan reaktion, on minusta hälyttävää ja surullista. Ja kertoo varsin tehokkaasti sen, että vilpittömästi ihmisille suunnattuja hankkeita todella tarvitaan. Enemmän.

Tavallaan asiassa lohduttaa se, että maailmaa (ja kaikkea siinä yllättävällä + positiivisella tavalla tapahtuvaa) vihaava ihminen jää yleensä norkoilemaan johonkin kulman taakse. Kurkkimaan, mitä konsultin kanssa puuhaavat ne, jotka uskalsivat jäädä uuteen kokemukseen. Olenpa nimittäin nähnyt senkin ihmeen, kuinka eräs kärttyisä herra seurasi toimintaa aikansa, ja lähti sen jälkeen (minusta melko iloisesti) vihellellen muualle.

***

***

Tänään toimisto aseteltiin Itäiselle Rantakadulle. Hauskan yhteensattuman johdosta erilaisia, julkiseen tilaan levittäytyneitä taideprojekteja oli rivissä enemmänkin, Aboa Vetuksella oli oma pisteensä ja Pinellan pylväikössä majaili Flux Aura. Konsultille jäi siten sopiva tila Pinellan ja Tuomiokirkkosillan väliin.

Vaikka sää oli kolea ja ihmisiä tuntui liikkuvan harvakseltaan, oli toimistolla kuitenkin vilskettä. Asiakkaiden ikäjakauma oli ennätyksellisen valtava, noin seitsemänkymmentä vuotta. (Mukaan mahtui myös muutama (oikein sympaattinen!) koira sekä yksi (hankala) humalainen.)

Illan Olohuoneklubilla on luvassa konsultin bingoa. Punaista lankaa varaan matkaan noin 365 metriä, eli Turun kokoisen pinta-alan verran.

“On niin juluman kylymä, että silimäkulumaa kylymää”, oli erään ystävättäreni isällä tapana sanoa. Tänään kesäisessä Turussa on +9 astetta lämmintä, vettä tirskahtelee harmaalta taivaalta tasaisesti, eikä päivän kulkua voi ennustaa pilvipsykoanalyysi-metodillakaan.

Mutta ei se mitään. Päivän ensimmäiseksi vieraaksi saimme Ylen toimittajan kollegoineen. Ja meillä oli hauskaa! Suoran lähetyksen tunnelma näkyy myös kuvassa, jossa konsultointi on käynnissä kieli keskellä suuta.

Konsultointipaikkana oli Olohuone-tapahtuman aikana Avoimeksi pihaksi ristitty Kirjan talon alue. Kylmyys kangisti talvivarusteista huolimatta (kesäkuussa!), mutta asiakkaita tupsahteli toimistolle tasaiseen tahtiin. Päivän yllätysrynnäkön teki runsaspäinen polttariporukka, jonka illan ohjelmistoon konsultti lisäsi pari omaa jippoaan. Odotan mielenkiinnolla kuulumisia koko konkkaronkalta.

Päivän muita kuulumisia: pakumme rakastui pieniin betonikukkarekkoihin (jotka edustivat todella sympaattista artsua!). Kuvassa näkyvät kaksi A-kirjainta merkitsevät tiettyyn, paijailevaan äänensävyyn sanuttua AA-AA -ilmaisua.

Kyllä sen huomaa, että kesä on tullut. Tämän kuun alun vietän assistentteineni Turussa, Olohuone -kaupunkitaidefestivaaleilla.

Esimakua tulevasta saatiin tänään Föritansseissa (Förihän on se kuuluisa turkulainen jokilautta, joka seilaa tältä puolelta toiselle puolelle ja sopii erinomaisesti sisäsuomalaisen, kuten tamperelaisen, ensimmäiseksi merimatkaksi). Lämpöä oli lähemmäs 30 astetta ja toimisto auringon puolelle parkkeerattuna. En valita, aurinkorasvahuolto pelasi hienosti! Ennakkoluuloiset, mutta sydämelliset turkulaiset jonottivat vastaanotolle parhaillaan jopa puolitoista tuntia (sellainen koskettaa). Assistenttini Rellman ehti kuulla monta kesä- ja elämänkintarinaa ja esitellä jonottajille kuopiolaisen tuulenviremetodiikan salat, minä puolestani tankkasin välissä (ulkopuolisen lahjoituksena saatua) jaffaa ja jatkoin konsultointia kiihkeään tahtiin.

Vaikka kolmen tunnin tauottomat esiintymiset ovat rankkoja, olin tämän päivän jälkeen, en varsinaisesti väsynyt, vaan liikuttunut ja tunteikas. Miksikö? Siksi, että liki puolet asiakkaista tahtoivat yhteisöllistä ja ehdottomasti toiseen ihmiseen tutustuttavaa kokemusta. Se on paljon. Enemmän kuin normaalisti. Kesä on tullut. Ja tuntemattomille kanssakaupunkilaisille ohjatut kirjeenkirjoittamistehtävätkin loppuivat melkein kesken. Kirjekuoret ainakin.

Tähän tunnelmaan on hyvä lopettaa ja siitä jatkaa seuraavan kerran perjantaina, kaupungin kirjaston sisäpihalla. Siellä nähdään!

Ps. Kuvassa ikuistettu tunnelmaa föritansseista, jossa tanssin Alavuuden isännän keväthumppaa (vai miten se nimi menikään) tuntemattoman iloluontoisen tanssittajan kanssa.

Pps. Enemmän tapahtumasta löydät maanantain Turun Sanomista