Blogi

Uskokaa tai älkää, mutta räntäsade voi yllättää toukokuussa Helsinginkin. Vaikka kuinka Narinkkatori olisi varattu jokavuotiselle Kirjan ja Ruusun päivän tapahtumalle ja päällystetty kymmenillä pienillä ja sympaattisilla kirjakustantamoiden ja -seurojen sinivalkoraidallisilla kojuilla —niin räntää sataa jos pilvenlonkareet päättävät liikkua tietyissä korkeusalueissa, huolimatta juhlasuunnitelmista.


Toimisto perustettiin tänään siis kaupunginkirjastolle varatun katoksen takaosastoon. Tunnelmasta tuli väistämättä hilpeä. Seikkailullinen. Retkeilevä. Olosuhteiden (hauskoilla) armoilla oleva. Matto litisi kenkien alla, tuulenpuuskat heiluttelivat raidallisia telttaseinämiä ja lämpimintä oli sormissa silloin kun kätteli sisään astuvia asiakkaita.

Kuvitelma siitä että asiakkaita olisi sään vuoksi vähemmän kuin normaalisti, ei ihan pitänyt kutiaan. Assistentti Rellmanin kanssa ihmettelimme päivän päätteeksi, että niin vaan rohkaisuryypyissä käytettävä simapullo hupeni vauhdilla ja tiettyjen sarjakorttienkin huomattiin loppuneen laatikostosta kokonaan.

Ja mitä sitten tänään räätälöitiin? Useita erilaisia uuteen ihmiseen tutustumistehtäviä (kevättä rinnassa, kaikilla!), post it-lappuja kirjojen väliin, kirjeitä tuntemattomille —ja sitten, hauska asiakkaan kehittelemä variaatio pullopostin ja viesti tuntemattomalle -tehtävän yhdistelmästä: pistetään viesti tuntemattomalle -tehtävän mukaisesti kirjoitettu kortti pulloon, sidotaan pulloon kaulaan punainen lanka ja heitetään pullo Kolera-altaaseen. Sen jälkeen kiinitetään narun toinen pää Kauppatorin kupeeseen siten, että pulloposti on helppo löytää ja kalastaa merestä ylös langan avulla. Ou jee!

Tänään pisin vastaanotto venähti puolituntiseksi puheenpulputukseksi kun kävimme erään intohimoisen arjen löytöretkeilijän kanssa pöydälle levitettyä Helsingin karttaa läpi idästä länteen ja etelästä pohjoiseen. Asiasanoina muun muassa kummitukset, lähiöt, lähiöbingon pelaaminen, kauniit kävelykohteet, hiidenkirnut ja viimeinen helsinkiläinen lohikäärme (joka Topeliuksen mukaan lähti lehtisaaresta 1856 lentää lätkyttämään Kirkkonummelle soutavien kalastajien perään). Sepä vasta oli virkistävää!

Kuten aikaisemminkin, keräsimme ihmisiltä potentiaalisia sallimus/ kehoituskylttejä kirjastoon sijoitettaviksi. Kuten: Päämäärätön kuljeskelu sallittu/ Salaseurojen perustaminen (ja kirjasto toimii päämajana) sallittu/ Teatraalisten mielenosoitusten näyttömönä toimiminen sallittu/ Meteli sallittu /Rakastuminen sallittu!

Kirjastoaiheiset konsultoinnit jatkuvat Helsinkipäivänä 12.6. Esplanadin puistossa. Sitä ennen voit orientoitua tunnelmaan kuuntelemalla tallennetta Kirjan ja Ruusun päivästä perjantaina 7.5. Ylen aikaisessa.

Enpä olisi ihan heti uskonut millainen päivä Vallilan kirjastosta starttaa. Hieno, yhdellä sanalla sanottuna!

Mielikuva Mäkelänkadulla nököttävästä valoisasta tilasta on ollut rauhallinen, hiljainen ja oleskeleva. Aamupäivä-ajankohdan vuoksi emme odottaneet vastaanotollemme varsinaista ryntäystä. Mutta niin vain kävi, että sulavasti etenevää jonoa oli jatkuvasti. Oli mukava kuulla että paikalle oli saapunut myös sellaisia ihmisiä, joille kokemusta olivat suositelleet aiemmin viikolla vastaanotolla käyneet ihmiset.

Teemoista on kerrottava tämä: kevättä on näkyvissä ja luettavissa myös konsultointilomakkeissa: mahdankohan muistaa oikein, jos kirjoitan että NELJÄ asiakasta peräjälkeen olivat ruksineet lomakkeeseen kokemuksen laatukohtaan asiasanat romanttinen ja kaunis.
Ja romantiikkaahan räätälöitiin, muun muassa pullopostimaista rakkauden lähetystä maailmalle (mukaan liitetään pusuasentoon liimatut passikuvat kummastakin rakkauden osapuolesta). Yksi italialeskikin iltapäivän Kirjasto Kympissä  sai helpotuksen sorsabaletista toteutettuna romanttisen taustamusiikin säestyksellä.


Tähän lopuksi on kuitenkin kirjoitettava vielä siitä hetkestä, jolloin konsultin assistentti kyynelehti. Se tapahtui silloin, kun vastaanotolle tullut asiakas kaivoi laukustaan ensin kaksi kirjaa signeeraukseen ja sen jälkeen tuliaisen. Olen mykkä onnen tunteesta ja kiitollinen siitä, että maailmassa on ainakin yksi henkilö, jolle toimintamme on voinut tuoda iloa ja inspiraatiota jo täydet kaksi vuotta. Sellaisen viestin vastaanottaminen onnellistuttaa.

PS. Lisää kirjastokonsultoinneissa keskustelluista aiheista ja linkkejä sitä sivuaviin artikkeleihin tulossa blogiin piakkoin.

Kallion komea kirjasto on jo pitkään ollut lähikirjastoni. Tai oikeammin kotikirjastoni. Kun internet ei toimi kotona, siirryn kirjastoon —tai öiseen kesäaikaan kirjaston portaille.

Viime aikoina olen ollut erityisen innoissani kirjaston alakerroksista paljastuneesta dekkarihuoneistosta, joka nimeen viitatenkin on katosta lattiaan täynnä Suomen Dekkariseuran lahjoittamia salapoliisikirjoja. Toivon hartaasti että joku viikko tulevasta kesästä olisi erityisen sateinen, ja pääsisin uppoutumaan isoon nahkanojatuoliin sylissäni kaikista jännittävimmät Agatha Christien romaanit.
Varsinaisessa konsultoinnissa tätä dekkarimekkaa on käytetty kuitenkin siten, että puolen tunnin välein sinne päästetään kourallinen asiakkaita, jotka saavat tehtäväkseen piilottaa kirjallisuuden sekaan jännittävimmän salaisuuden pienelle arkistointikortille kirjoitettuna.

(Tähän kohtaan kerron väliyllätyksestä, vanhan tuttavan piipahtamisesta vastaanotolle! Olen tavannut hänet vuosia sitten opettaja-oppilas -rooleissa Turun taideviestintälukiossa, siksipä olikin mainiota —ja nyrjäyttävää tajuta, että tilanteeseen toimittajana tullut henkilö onkin vanha opiskelijani. )
Kuten muissakin kirjastokierroksen kohteissa, olemme ottaneet kirjastoon mukaan tietokoneen ja ladanneet siihen Tarinoiden Helsinki -sivuston, joka on Helsingin kaupunginkirjaston uusin variaatio tietopalvelusta, mikä keskittyisi paikkasidonnaisen aineiston esittelyyn suoraan kaupungin kartalle kuvitettuna. Konsulttikäytännössä se tarkoittaa sitä, että normaalin harhailu-harjoituksen lisäksi konsultoinnin asiakas saattaa saada kirjastosta mukaansa myös suoraan hyllystä kaivetun teoksen joka on kirjoitettu kyseiseen tehtävään liittyvästä alueesta. Nappiin osui tänään ainakin Ruoholahteen sijoittuva tehtävä, jonka oheislukemistoksi hyllystä löytyi Museoviraston julkaisema, valokuvapainotteinen kirja samasta alueesta sadan vuoden takaa!

Täytyy vain todeta, että olisipa ihanaa saada kantaa tämänkaltaisia paikkasidonnaisia teosvarastoja mukana muissakin konsultaatioissa, normaaliaikanakin!

Iltapäivä kului Töölön kakkoskerroksessa, mikä onkin aivan uusi kirjasto minulle. Ja jännittävä. On portaita, parvia ja kirjastonhoitajia, joiden kanssa ajauduimme muuten kiinnostavaan keskusteluun siitä miten ottaa kontaktia asiakkaaseen ja olla tilanteessa läsnä. Kun kirjaston viestinnästä haastateltiin meitä myöhemmin, oli kiva tuntea että konsultin suoran asiakastyön ohella konsultin toimiston toimintaperiaatteesta on saanut intoa, puhtia ja ehkä virikettä myös kirjastohenkilökunta, ainakin joissain tapauksissa. Se tuntuu hyvältä.

Tänään se alkoi, pitkään suunniteltu kirjastokierros 150-vuotiaan Helsingin kaupunginkirjaston kunniaksi! Konsultoimme kirjastojen sisätiloissa, joten olemme pienellä mutta napakalla varustemäärällä liikenteessä. Uusimpia tehtäväsisältöjä ovat uusittu laitos Minielämäkerrasta, Dadaistinen runo onnennumeroilla, Yhdistelmätarina sekä Eksistentiaalisten kysymysten kortisto. Näiden lisäksi reserviin on lisätty myös Sallittu! -kyltti sekä jo vuosi sitten hyväksi havaitut täytettävät puhekuplat.

Koska tällä viikolla kaikkien kirjastojen yhteisessä agendassa on Helsinki lukee kirjaa -viikko, unelmoitamme ja tiristelemme (lempeästi) haaveita ja visioita tulevaisuuden kirjastosta. Mitä siellä voisi tapahtua? Miten siellä voisi olla? Millainen paikka sen kokemuksena tulisi olla? Itse haaveilen riippumatoista, säkkituoleista, tarinoista ja yllätyksistä hyllyjen välissä, sivuilla —ja tietenkin sellaisista käsipyyhepapereista vessassa, joihin olisi painettu nuorten tekijöiden tekstejä.

Ensimmäinen puolisko päivän konsultoinneista toteutettiin Vuosaaren kirjastossa, joka on muuten komea paikka arkkitehtoonisestikin ajatellen. Tunnelma olohuoneesta syntyy yllättävän vähällä: värikkäillä ja syliin kutsuvilla kalusteilla, korkealla ja kauniisti valoa taittavalla tilalla sekä puulattialla. Minulle puulattia aiheutti spontaanisti sen, että korkokengät olisi tehnyt mieli heittää kokonaan jaloista pois ja vain tassutella kirjallisuuden seassa paljasjaloin. (Tämänkaltainen oleskelu kirjastossa ei muuten kuulemani mukaan ole kuitenkaan ainakaan toistaiseksi sallittua —eivätkä huomautukset ole tulleet kirjaston hoitajilta asiakkaille, vaan asiakkailta kirjaston hoitajille: kirjaston hoitaja, vaikkei se olisikaan enää nykyaikana se nutturapäinen ja silmälasipäinen täti, ei saa hoitaa kirjastoaan avojaloin! Mielenkiintoista, varsinkin nyt kun mietitään kovasti mitä tulevaisuuden kirjasto sitten voisi ja saisi olla.)

Vuosaaressa oli montakin hienoa kohtaamista asiakkaiden kanssa, mutta mainittakoon niistä erityisesti nämä kaksi: eräs nuorempi poika sai tehtäväkseen karkkitehtuuria (arkkitehtuuriluonnoksia irtokarkein ja coctail-tikuin) kerrottuaan olevansa kovasti kiinnostunut arkkitehtuurista (josta meille virisikin herkullinen keskustelu rakennuskulttuurista) ja eräs vanhempi herra vastasi muitta mutkitta kysymykseeni mikä olisi Helsingin paras ja merkittävin paikka: “Vuosaaren kirjasto”.

Vuosaaresta suhautimme naapurikirjastoon Itäkeskukseen. Vuosaaren pienen ja rauhallisen tilan jälkeen tuntui Itäkeskuksessa siltä, että nyt ollaan tultu paikkaan jossa tapahtuu ja jossa olemisentapa ei varsinaisesti ole kuljeskeleva, vaan läpikuljeskeleva ja aktiivisesti tietoa hakeva.

Monta riemastuttavaa keskustelua pääsimme käymään täälläkin, mutta erityisesti mieleeni jäi päivän viimeinen asiakas joka kertoi rakastavansa sosiaalisia tilanteita. Viime kesänä hän oli suunnitellut paidan seuraavalla sisällöllä: I like to talk with people. Ask me more about it. Ja tulevalle kesälle hän kaavaili tekevänsä uuden paidan, jossa lukisi Today I’d like to talk about ________ ( —tälle alimmalle viivalle saisi tietenkin joka päivä kirjoittaa sen aiheen, joka sillä hetkellä tuntuisi parhaimmalta). Rakastan monia asiakkaita ja keskusteluita, mutta tässä näin päivän päätteeksi oli kyllä oikein erityistä hehkua!

Jätämme jokaiseen kirjastoon muuten läjän Minielämäkertta-kortteja sekä Sallittu-kortteja. Nämä ovat kaikkien omatoimisessa käytössä (ohjeet toteutuksiin löytyvät korteista), eli tervemenoa täyttelemään! Kirjaston haltuunottaminen sallittu!

Helsingin kaupungintaloon pääsee nyt sisään suoraan Sofiankadulta. Tapausta juhlistamassa oli tänään myös konsultti toimistoineen. Kakkua oli varattu seitsemälle sadalle ja kahvia myös. Me olimme varanneet rohkaisuryyppyjä vain kolme litraa, mutta se riitti juuri sopivasti, loput pullonpohjista hörpättäköön vaikka itsenäisyyspäivän juhlistuksissa!

Talven tullen moni haaveilee jo keväästä. Ja uusiin ihmisiin tutustumisista. Tänään hyödynnettiin myös joulun tulo ja virallisena konsultointipaikkana toiminut kaupungintalo; niinpä usea konsultin asiakas pääsi jakamaan myös mieltä piristäneen asian kirjeen muodossa, ja lähettämään sen suoraan jollekin haluamalleen kaupungin työntekijälle. Assistentin pyörittämästä kirjepajasta taisi lähteä tervehdyksiä paitsi kaupungin johdolle, myös ylipuutarhurille ja rehtorille.

Auto hyrrää nätisti kahden uuden akun voimin, kun lähdemme assistentin kanssa ajelemaan aamusumussa kohti Turkua. Seitsemän aikaan kaupunki kuorsaa vielä syvässä unessa eikä moottoritielläkään näy vastaantulijoita. Aamuaurinko saa nousta tietä rytmittävien kallioleikkausten välistä rauhassa. Kello kahdeksalta peltojen laitoja kuorruttanut usva on jo karannut muualle.

Toimiston avaamme kello kymmenen Aurajoen rantaan. Meneillään on yleinen tussienetsintäoperaatio (minne ne kynät aina katoavatkaan?) kun saamme ensimmäisen asiakkaan, isän ja vauvan (3kk). Kun paikalle ehtii vielä äitikin, saadaan aikaiseksi oikein kunnon perhekonsultaatio. Pussiin lähtee pähkinöitä Vanhan hautausmaan oraville, sissipuutarhurin tulppaanipaketti sekä aktiivisen eksymisen tehtäväkortti.

Päivä jatkuu touhukkaana. Asiakkaista löytyy vanhoja tuttavia ja uusia vieraita, jonotusnumerot taitavat kivuta välillä yli kymmenen, ja assistenttikin tekee pari pikakonsultaatioita drive in -periaatteella. Toimittajan saapuessa paikalle meno muistuttaa jo meheviä markkinoita. Tehtäväpusseihin pakataan sorsabalettia ja pilvipsykoanalyysia. Pari asiakasta lähetetään tutkimaan Koroistenniemen vanhoja piispanraunioita, muutama pääsee kokeilemaan bussibingoa lähiölinjoille. Tänään syntyy myös pari erittäin kiinnostavaa uutta ohjekombinaatiota, kuten ohjeet korttelirunometodilla (mansikkamehun avulla) toteutettavaan joulutervehdykseen Aurajoen jäälle.


Kaiken kaikkiaan päivä on jälleen kerran, ohi hujauksessa. Megafonin mukanaolo on säästänyt ääntä (joessa ajettavien kilpa-ajojen aikaan), rohkaisuryyppyihin käytetyt simat on juotu ja pari kynää on kulutettu loppuun. Päivän viimeiset asiakkaat, kaksi kaverusta, ovat tulleet paikalle kuulema äitinsä suosituksista johtuen. Mukaan pakataan lähiöbingo ja summamutikkakroketti. Sen jälkeen kasataan toimisto ja päästään vielä yhden yllätyksen äärelle, kun yllätyshuoltojoukko, assistentin ystävä, saapuu hyvästelemään muffinssien ja mehupurkkien kanssa. Niillä eväillä on hyvä ajaa kotiin. Kiitos jälleen kerran turkulaiset, te ootte mul melkist kaikkest armaipi!

*******

Lomaltapaluu on kuulema juuri sitä aikaa, milloin sattuu ja tapahtuu. Konsultin lomaltapaluu ei eronnut tästä hypoteesista. Ensin tilttasi kamera ja sen jälkeen auto. Kello 14:15 joku ohikulkija saattoi huomata Helsingin Torkkelinmäellä kaksi korkokenkäistä naista, jotka yrittivät kiihkeästi pysäyttää viereisellä kaistalla ajavia autoja.

Lopulta tärppäsi: kukaan vierelle pysähtyneistä ei kylläkään onnistunut sysäämään väsähtänyttä auton akkua käyntiin, mutta sen sijaan saimme jännittävän kuorma-autokyydin Rautatieasemalle koko toimistokalustus mukana (neljä tuolia, pöytä, matot sekä arkistohyllykköjä.

Ruuhka-aikaan tapahtuvaa konsultaatiota ei oikein koskaan osaa ennakoida. Välillä tuntuu siltä että jonoa on jokaiseen suuntaan, välillä saattaa kulua muutamakin minuutti hiljaisemmissa merkeissä. Tänään Onnelliset kaupungit -tapahtuman konsultaatiossa oli vain yksi hiljainen hetki: minuutti ennen toimiston aukeamista:

Erityisissä olosuhteissa alkanut päivä jatkui erityislaatuisena. Päivän ensimmäinen asiakas oli vanha tuttava, joka on tutustunut toimistoon paitsi Helsingissä, välillä myös Turussa. Sarjakortissa leimoja on jo kolme kappaletta.

Entäs sitten muut asiakkaat? Haluaisin sanoa teille kaikille kiitos. Kiitos hienoista keskusteluista, innosta, mielipiteistä ja muistoista. Herkullisia dialogisteja harvoin tapaa samana päivänä näin monta! Toimiston takaisin kuljettanut taksikuskikin kuului erityislaatuisten henkilöiden sarjaan. Kiitos!


Uusi kokemus: oman sambakoulun perustaminen Helsinkiviikkojen Sambakulkueeseen.

Kun kaupungin tuotantotoimisto aikoinaan asiaa ehdotti, täytyy myöntää, epäröin yli yön: minkälaista sambaa konsultin koulu, joka koostuisi tuntemattomista kanssakaupunkilaisista, voisi ylipäänsä tanssia?

Muutaman päivän pyörittelyn jälkeen ajatus selkeni ja kehitimme sambaan tärkeät ja arkea nyrjäyttävät moovit. Mukaan löytyi myös kaksi upeaa assistenttia sekä muusikkoa (meriitteinä mm. kahden nokkahuilun soittaminen nenällä).

Perusperiaatteena konsultin sambaryhmässä oli arjen nyrjäyttäminen ja toisintoistaminen. Menopeleinä toimivat kolme täyteen lastattua kottikärryä. Alla vielä lyhyt synopsis konsultin sambakoulun koreografiat muodostavista liikkeistä:

Liike 1: Lämminhenkinen tervehdys (jossa kätellään ja tervehditään henkilökohtaisesti mahdollisimman moni yleisöstä. Kuvissa moovin harjoittelua.)

Liike 2: Muistojen jakaminen (jossa välitetään tuntemattomilta kaupunkilaisilta kerätyt kirjeet eteenpäin toisille kanssakaupunkilaisille yleisön sekaan)

Liike 3: Elämän salliminen (jossa liikennevalotolppiin kiinnitetään vaihtoehtoiset sallimuskyltit, mm. seuraavat):

Liike 4: Onnen arpajaiset (jossa jaetaan konsulttitiimin leipomat onnenkeksit, sisältönään mm. seuraavat ennustukset):

  • Etelänmatkalle pääset kun suljet silmäsi lämpölampun alla.
  • Loton oikea rivi muodostuu seuraavista numeroista: etunimesi kirjanten lukumäärä, ovikoodisi yhteenlaskettu summa, syntymäkuukautesi, asuntosi numero, mattojesi lukumäärä, kengännumerosi puolitettuna sekä viimeinen luku puhelinnumerostasi.
  • Oikea vastaus mieltä askarruttavaan kysymykseesi löytyy lempikirjasi sivulta 47, lauseesta 15.
  • Jakamalla ikävuotesi kahtia, saat askelmäärän, jonka päästä löytyy merkittävä oivallus.
  • Olet kiva. Rakkaus voi joskus olla epäreilua.
  • Sielunkumppanisi löytyy jättämällä yhteystietosi kirjastoon, lempikirjasi väliin.
  • Onni löytyy harhailemalla päivän lempiväriäsi seuraten.
  • Seuraavan kahvikuppisi maitoloraus muodostaa sen saaren ääriviivat, jolle sinun tulisi matkustaa.
  • Toistamalla toisin pääset asioissa eteenpäin.
  • Ota käsi käteen ja huomaa mitä tapahtuu.

Liike 5: Linnunlaulun istutus (jossa istutetaan 300 kpl erivärisiä origamilintuja ratikkapysäkin kaiteisiin ja rakennustyömaiden aitoihin)

Liike 6: Henkilökohtaisen aarteen jakaminen (jossa kukin osallistuja antaa kotoaan tuomansa, merkittävän aarteen haluamalleen yleisön jäsenelle)

Liike 7: Lukupiiri (jossa kukin osallistuja lukee kappaleen lempikirjastaan valitsemalleen yleisön jäsenelle)

Liike 8: Loppukiri (jossa kuljetaan niin hitaasti, ettei kukaan huomaa kulkueen etenemistä)

Yllätysliikkeenä nähtiin vielä terveiset Rio de Janeiroon, jotka toteutettiin polaroidkameran, yleisön sekä heliumilmapallon avulla.

Kiitos kaikille osallistumisesta! Olipa hauska päivä!

Ps. Laitan jossain vaiheessa konsultin kyltit ladattavaan muotoon; niitä saa vapaasti levittää paikkoihin, jotka kehoitusta tarvitsevat.