Blogi

Tänään Jyväskylässä paistaa kirkas kevätaurinko. Vastaanotto pystytetään Kaupunginkirjaston sisäportaille. “Ei haittaa mittään!” sanoo vahtimestari kyn kyselen ollaanko pahasti tiellä.

Tämäkin päivä meni vauhdilla. Asiakkaita oli pitkäksi jonoksi asti, eikä kaikkia ehditty millään ottaa vastaanotolle, ei vaikka konsultaatiota oltaisiin tehty pikana tai kevyt-versiona. Onneksi tässä teoksessa on mukana näppärä ja tarkkasilmäinen assistentti, joka saa ihmismäärään rakennetta ja hoputtaa konsulttiakin jos intoudumme konsultoitavan kanssa rönsyilemään sinne ja tänne. Mutta toivottavasti nähdään Jyväskylässä pian uudelleen, niin pääsette tekin sivusta seuranneetkin konsultin penkille ja rohkaisuryypyn siivittämänä kohti toisenlaisia kaupunkikokemuksia ja rutiinien toisintoistoa!

Päivät ja asiakkaat vaihtelevat —tämän päivän teemana, toiveena, metodina tuntui olevan erilaiset mielihaluharhailut. Niitä erilaisilla rakenteilla, raameilla ja sisällöillä räätälöin useimmille. Ja valtavan paljon vastaanotolle putkahti ihmisiä, jotka valokuvaavat aktiivisesti. Ja sitten, kun kotiseuduilla ollaan, niitä jyväskyläläisiä tuttuja kaukaa lapsuudesta, kuten vanha ala-asteen opettajani Marita.

Asia joka tätä teosta tehdessä ja eläessä liikuttaa minua aina vaan, ovat ihmiset ja tapa, jolla ollaan läsnä, sekä vastaanottajana että tekijänä. Aika harvoin ilman näitä viitekehyksiä pääsisi ja antautuisi puhumaan yli seitsemänkymppisten kanssa maailmaa, yhteiskuntaa ja sydäntä liikuttavista asioista. Tai rakkaudesta, kontrolloinnista ja pelottavista asioista. Kiitos teille näistä hetkistä, hienot ihmiset! Nähdään taas pian!



Arvatkaapa kuvan perusteella missä ollaan? Alvar Aallon kädenjäljen painaumissa vanhassa kotikaupungissani, Jyväskylässä. Kevät näyttää täälläkin olevan melko pitkällä, mitä nyt viime yönä satoi reilut 10 cm nuoskalunta.

Jyväskylällä on meneillään synttäriviikot, paljon onnea vaan! Konsultin vastaanotolla juhlajuomana tarjotaan täälläkin simaa, kuten perinteisiin kuuluu. Ensimmäinen vastaanotto pidettiin tänään Yliopiston kirjaston aulassa (Alvarin värikästä käsialaa), huomenna siirrymme kaupunginkirjaston aulaan (Alvarin beessiä ja valkoharmaata käsialaa).

_

Tämän päivän konsultointikertaa leimasivat yllätykset ja valtavan laaja-alainen kokijakunta. Yksi oli kiinnostunut kaupunkitilan äänestä, äänen historiasta ja filosofiasta, toinen rauhasta. Kolmannelle rakentui vastaanotolla metodeita maailman muuttamiseksi performatiivisin keinoin ja neljännelle räätälöitiin jyväskyläläistä, romanttista sorsabaletti-koreografiaa.

Erityisen lämpöläikähdyksen rintaan toivat sattumalta törmätyt tutut: ensimmäinen ala-asteen luokkakaveri käveli vastaan ennen kuin toimistoakaan oltiin saatu pystyyn, toinen, Kenkä- nimellä blogiakin kirjoittava nettituttu istahti vastaanotolle. Mutta isoimman yllätyksen järjesti kyllä (ensinäkemältä) tuntematon rouva, joka istuutui pöydän ääreen, kaivoi vanhan valokuva-albumin kassistaan ja sanoi “Minäpä tunnen sinut pienestä asti!”.

_

Tässä blogissa ei ole ollut tapana kertoa vauvamuistoja, lapsuusmuistoja eikä oikein muutakaan henkilöhistoriaa, mutta tämä kohtaaminen oli niin erityislaatuinen, että taidan jakaa pari kuvista joita katselimme, myös teidän kanssanne. Alla olevassa kuvassa näette isäni, vastaanotolle tulleen rouvan tyttären, minut (arviolta 4 kk), ja äitini. Paikkana on Multian kirkonkylä, jossa perheeni toimi opettajina.

“Aatella että äitisi opetti minun lastani ja nyt sinä opetat tässä hetkessä minua”, rouva sanoi, ja se oli kuvasi aika kauniisti aikaa ja muutosta.

Huomenna vastaanotto jatkuu. Kotikaupunkinostalgiassa ja vähän liikuttuneenakin odotan innolla keitä penkkeihin silloin istahtaa!

Huhhei, konsultin virallinen kolmivuotisvastaanotto parkkeerasi tänään melko keskelle taiteiden yötä, Narinkkatorille. Edellisenä vuonna tähän aikaan olimme Espoossa, kolme vuotta sitten toisella torilla Eteläsatamassa. Ja voi sitä ihmismäärää vastaanotolla tänään!

Kun vastaanotolla alkaa syntyä ruuhkaa, kaivaa assistentti esiin jonotusnumerot. Tänään jonotusnumeroita kirjoitettiin tiheämmin kuin pitkään aikaan, ja kolmen tunnin vastaanottoajat jaettiin täyteen jo ensimmäisen tunnin aikana. Konsultin päällimmäiset mielikuvat illasta olivatkin hienot kohtaamiset ihmisten kanssa ja assistentin tiukka kellotus, jotta kaikki jonottavat ihmiset saataisiin vastaanotolle illan aikana.

Vuodenajat määrittelevät usein myös toivottujen kokemusten laatuja. Kun syksyä alkaa olla ilmassa, ilmestyvät lomakkeisiin toiveet romanttisista kokemuksista, yksinolon kokemuksista, juurruttavista ja läsnäoloa voimistavista kokemuksista sekä —yllätten, myös rumista kokemuksista (joita ei pölyisen kevään tai loskaisen talven jälkeen pyydetä lähes koskaan!). Tällä kerralla monen retkipussiin lähti eri kaupunginosiin sijoittuvat metodit uuden paikan ja kokemuksen löytämiseksi ja erilaisia työvälineitä uuteen ihmiseen tutustumiseksi. Olkaapa siis varuillanne, te kanssakaupunkilaiset Lahdessa, Riihimäellä tai Hämeenlinnassa! Helsinkiläisten asiakkaiden ohella myös näihin kaupunkeihin lähti kourallinen erilaisia kokemuksia, jotka saattavat näkyä katukuvassa milloin tahansa lähitulevaisuudessa.

Tältä alkusyksyltä konsultti tiimeineen kiittää ja kumartaa! Toimisto ajetaan parkkiin, mutta ensi kevättä varten mielessä on jo uudet kujeet! Tapaamisiin viimeistään silloin!

Se on kevät taas! Tiedän sen, koska aurinko paistoi koko neljän tunnin vastaanoton ajan ikkunoista konsultin tiskille Narinkkatorin Laiturissa.

Tällä vastaanotolla oli teemana Helsingin uudet rakennuskohteet; Keski-Pasila, Östis, Kruunuvuorenranta ja Koivusaari muun muassa. Uusi konsultin tehtäväkorttisarjaan kuuluikin niin matkataidetta, äänikartaston piirtämistä kuin vaihtoehtoisten nähtävyyksien karttojen laatimista entuudestaan tuntemattomilla joutomailla ja lähiöissä.

Tämän päivän hitiksi muodostui Suuri Löytöretki:

Ensin kopioidaan kuultopaperille suuren löytöretkeilijän reitti vuodelta 1543.

Tämän jälkeen löytöretki leikataan paprerista irti ääriviivojaan pitkin.

Ja lopusi se sijoitetaan entuudestaan tuntemattomalle seudulle. Ja kas: sunnuntaipäivän iltalenkkisuunnitelma on valmiina.

Mukavaa alkukevättä! Tämä toimisto on käytössä samassa paikassa, Narinkkatorilla, seuraavan kerran elokuussa taiteiden yönä.

Skool ja kippis Arjen löytöretkeilijät!

Tässä se nyt on: kokemuksellisen kaupungin konsultin kirjoittama Kalenteri arjen löytöretkeilijöille vuodelle 2011. Teos on normaali kalenteri tulevalle vuodelle, mutta sen lisäksi jokaiselle viikolle on oma kaupungin uudelleenkokemis/kaupunkitaidetehtävänsä. Teos siis toimii itsessään arjen nyrjäyttäjänä, ja harjoitteiden tekijät toivottavasti ympäristönsä arjen nyrjäyttäjinä.

Normaalin kalenterisivujen väliin on koottu useita konsultin työkalupakista tuttua teostehtävää, kuten minielämänkerran kirjoittaminen ja pilvipsykoanalyysin kokeileminen, mutta mukana on myös monia uusia harjoitteita, kuten ongelman korjaaminen taiteen keinoin ja sattumataidenäyttelyn kokoaminen.

Kalenteri toimii myös netissä 1.1.2011 alkaen, osoitteessa www.arjenlöytöretkeilijät.fi. Samalta sivustolta löydät muiden kanssakaupunkilaisten toteuttamia tehtäviä, 52:n tunnetun suomalaisen kummitaiteilijan toteuttamat tehtävät, sekä keskustelua ja inspiraatiota kaupunkitaiteesta ja arjen löytöretkeilystä.

Voit tilata kirjaa esimerkiksi osoitteesta www.like.fi, tai hankkia sen lähimmästä kirjakaupastasi.

Iloista vuoden alun odotusta!

PS. Kuuntele Radio Novan juttu teoksesta osoitteesta www.radionova.fi/keidas

PPS. Turun kirjamessuilla nauhoitetun, aiheeseen liittyvän tv-ohjelman näet täältä.

Onneksi olkoon Aleksis Kivi! Tänään Helsingissä paistoi aurinko, niin keskustassa kuin Lapinlahden sairaalankin alueella, jossa kirjailija vietti osan elämästään. Ajanjaksosta kerrotaan muun muassa seuraavaa: ” Uudessa Klinikassa Kiven sairaus oli määritelty ”melankoliaksi” ja hänen ammatikseen oli merkitty ”litteratör”. Lapinlahdessakin sairaus määriteltiin potilaan yleisen mielialan mukaan ”melancholia chronicaksi” ja potilas oli ”studeranden Alexis Stenvall”. Sairauden syyksi arvellaan, kysymysmerkein, verenvähyyttä ja juoppoutta sekä loukattua kirjailijakunniaa. Kummankaan sairaalan tieteelliset merkinnät eivät millään tavoin viittaa siihen suuntaan, että Kivi joskus olisi saanut sukupuolitartunnan ja että hänen sairautensa olisi nimenomaan johtunut siitä, vaikka suuren yleisön keskuuteen levinneet huhupuheet haluavat tällaista väittää.” (lainaus: www.aleksiskivi-kansalliskirjailija.fi).

Liehuvien juhlalippurivistöjen ja auringon pilkotuksen keskellä konsultin autotoimistokin navigoi tänään pitkin Kallion ja Kasarmintorin katuja, vastaanottojen levittyessä juhlaviin Kallion ja Rikhardinkadun kirjastoihin.

150-vuotta juhlivan Helsingin kirjaston konsultointisarjassa tämä oli tältä erää viimeinen. Moneen kokemuspakettiin eksyi teeman mukaisesti useita tekstuaalisia harjoitteita, muun muassa minielämäkertatehtävä, joita toivottavasti pilkahtelee esiin vielä pitkään eri kirjastojen elämäkertahyllyistä. Ideanahan on tehdä oma minielämäkerta tietyin ohjein ja livauttaa se sitten kirjastossa elämäkertahyllyyn oman sukunimen mukaiseen kohtaan.

Sipuleitakin jaettiin runsaasti, syksyn ollessa otollisinta aikaa sissipuutarhuri-iskuihin kevättä ajatellen. Silmät kannattaa pitää auki ainakin Lapinlahdessa, samoissa maisemissa missä Aleksis Kivikin ihaili Hietaniemen oravia (muista myös Laulu Oravasta), Taka-Töölössä ja Vuosaaressa, näissä paikoissa erilaisiin paikkoihin saattaa eksyä keväällä helpostikin seuraamalla keltaisia krookuksia ja punaisia tulppaaneja!

Konsulttitiimin keikat alkavat aina itsepalvelupesulassa suoritettavalla auton pesulla, kuten tänäänkin. Jynssäsimme, huuhdoimme ja vahasimme toimistoa edustuskuntoon kumisaappaat jalassa heti aamutuimaan. Olin juuri hihkaissut  assistentille kuinka olimme hienosti etuajassa, kun pesulan ovi ja kattorakenteen kiskot romahtivat sisään. Motissa oltiin.

_

Ja motissa pysyttiin, toimisto, konsultti ja tiimin uusin tulokas, assistentti Meiju Lampinen. Pelastusväkeä ryhdyttiin soittamaan paikalle. Taksikuskit kävivät arvioimassa tilannetta, muutama ystävällinen rekkamies myös. Lopulta pakalle saatiin Kallion pelastusaseman yksikkö palomiehineen, visiirit vetäistiin alas, ilmapumput ja kirveet kaivettiin esiin, ja konsultin toimiston pelastusoperaatio alkoi.

Paikalla oli jo melko reilunkokoinen yleisö, kun auto vihdoin saatiin pesukopista ulos. Tilannetta seuranneelle rekkamiehelle nousi hymy huulille kun hän huomasi auton teippaukset, ja tämä harppoi vielä pihan poikki huikkaamaan kuskin ikkunasta sisälle  “Hei sullahan lukee tossa auton kyljessä että Kokemuksellinen kaupunki —no eikös tää ollut nyt just sitä kokemuksellisuutta..”.

Loppujen lopuksi Espoon Weegee-talolle päästiin vain kymmenen minuuttia aikataulusta myöhässä. Ensimmäinen asiakas istui jo aulassa, kun ryhdyimme rakentamaan toimistoa pala kerrallaan asiakkaan ympärille. Vähän niin kuin Fight Club -leffassa, siinä sisustuskohtauksessa.

Tänään vastaanotolla puhuttiin paljon Nuuksiosta ja Espoon identiteetistä ja identiteetittömyydestä. Lähijunista, lähiöistä, poukamista ja saarekkeista. Muutama asiakas lähti katselemaan tähdenlentoja Nuuksioon (näin syksyllä on niiden katseluun erinomainen aika!) ja kannattaapa Espoon kirjastoissa käydessä kurkistella myös elämäkertahyllyihin, josko sieltä välistä löytyisi myös kanssakapunkilaisten kirjoittamia minielämäkertoja.
Lue myös Espoon vastaanotolla käyneen Lauran kertomus Bussibingoretkestä, jonka näet tällä sivustolla osiossa vieraskirja.

******

Tämänvuotisen Helsinkipäivän vastaanotto pystytettiin neljän tunnin ajaksi Esplanadille, Runebergin kainaloon kuten aina ennenkin. Normaalin kahden hengen (konsultti Niskalan ja assistentti Rellmanin) lisäksi mukana oli kirjastotäti Miettinen sekä konsultin assistenttitiimiin kouluttautuva assistentti Lampinen. Näin jälkeenpäin voin tyytyväisenä todeta, että yhtään vähemmällä ei oltaisi pärjätty. Sateesta ja tuulesta huolimatta Esplanadin kuhina ja kohina oli sen verran virtaavaa, että työtehtäviä uudelleenvaihdeltiin lennosta ja normaali rönsyilevä rupattelu asiakkaiden kanssa tiivistyi ytimiin.

Tänään yllättävän usea kokemus- ja tehtäväpaketti sijoittui saariin, kallioille tai merenrannan äärelle. Moni pyysi seikkailullista kokemusta, matkantekoa pyörällä tai veneellä. Itseäni kiinnostaa kuulla ja nähdä dokumentaatiota erityisesti myös niistä tehtävistä, joihin liittyi maisemamaalausta katuliiduilla tai freewaybloggausta, eli ilostuttavien huomioiden ja ajatusvirran jakamista muille kanssakaupunkilaisille liitujen avulla suoraan kadun pintaan.
Päivän yllätysvierailija oli Helsingin Sanomat. Kajaanista muuttanut toimittaja pyysi opastusta kaupungin sielun äärelle, improvisoituna ja ilman konsultointilomakkeeseen täytettyjen tietojen tarkempaa tutkimista. Konsultin pikavinkit olivat seuraavat:

1. mene pääpaloaseman torniin ja etsi henkilö, joka on pukeutunut lempivärisi mukaisesti (tässä tapauksessa värinä sininen). Antaudu löytämäsi henkilön kanssa keskusteluun Helsingistä, pyydä häntä kertomaan esimerkiksi kaupungissa sijaitsevista lempipaikoistaan tai asioista ja paikoista jotka innostaa ja intouttaa.

2. ryhdy kollektiiviseksi metrorunoilijaksi. Metroruno syntyy siten, että aina kun metro on liikenteessä, mietitään yksi rivi, ja kun metro pysähtyy, se kirjoitetaan ylös. Metrorunon kirjoittamiseen voi pyytää myös muita kanssamatkustajia.

Helsingin Sanomien jutun voit lukea sunnuntain lehdestä. Lainaan toimittajan ja kanssakaupunkilaisten yhdessä kirjoittamaa metrorunoa myös tässä:

Ydinkesän ajaksi konsulttitoimisto hiljenee. Valmisteilla on uusi kirja, joka sisältää 52 konsultin tehtävää, yhden vuoden jokaiselle viikolle. Samalla kirja toimii myös normaalina allakkana koko vuodelle 2011. Kirja ilmestyy kustannusosakeyhtiö Liken julkaisemana syys-lokakuussa 2010.